Janne Tienpää

51-vuotias syntyperäinen turkulainen; perheenisä, FM, matkailualan ammattilainen, kotikokkaaja ja urheilumies.

Uutiset

27.8.2015Sisäministeri Orpo saa tukea TurussaLue lisää »1.8.2014Kanerva ja Tienpää: maahanmuuttajien kotouttamisen epäonnistumisella laajakantoisia seurauksiaLue lisää »

Sosiaalinen media

        



Daniel Kehlmann - Minä ja Kaminski

Daniel Kehlmann - Minä ja Kaminski, Tammi 2013 (Ich und Kaminski, 2003)

Luin ensimmäistä kertaa saksalaiskirjailija Daniel Kehlmannia. Uuden sukupolven tulkkina Kehlmann työsti jo alle kolmekymppisenä kuvauksen originellista taiteilijasta, Manuel Kaminskista, ja kuuta kurkoittelevasta kulttuurikriitikko Sebastian Zöllneristä.

Kehlmannin kirjoituskynä kulkee vaivattomasti; teknisesti hän on parhaimmillaan tilannekuvaajana. Toistoja hyödyntävä kirjoitustekniikka, ympäristön tiivissanainen huomiokyky ja sopivasti keskusteluihin mahdutettu puhekielisyys toimivat rakennuselementteinä vaivattoman tarinalliselle romaanille.

Minä ja Kaminski on kuvaus sekä ihmisen kyvystä että kyvyttömyydestä elää ajassa. Menneisyyden muistoissa tai tulevaisuuden haaveissa ei voi aidosti elää. On elettävä tässä ja nyt - on elettävä ajassa! Pelko ja epäilys omasta tavanomaisuudesta on kestämätön monille. Kirjassa toinen päähahmoista, Zöllner, haluaa taviskansan yläpuolelle. Matka kuuluisuuteen tarvitsee muusansa ja se rooli on kirjoitettu, jo suurten otsikoiden unohtamalle, sokeutuvalle taidemaalari Manuel Kaminskille. Kaminski on originelli, tylyn tahditon ja narsismiin asti muita käskyttävä raihnainen vanhus. Zöllner haluaa kirjoittaa hänen elämäkertansa; suuren Kaminskin elämäkerran. Kustantajakin tulevalle best-sellerille on löytynyt, mutta haamukirjoittajalle Kaminskin haastattelut eivät riitä. Hän haluaa elämänkertakirjaansa myyvän loppuhuipennuksen: Kaminskin jo kuolleeksi luulema voimain vuosiensa suuri rakkaus, Therese Lessing, onkin elossa ja näiden kahden uudelleenkohtaamisesta Zöllner suunnittelee kirjan huipentumaa. Vanhan taiteilijan matka kadottamansa rakkauden luo on täynnä mutkia. Samalla laitetaan piste Zöllnerin omalle naissuhteelle.

Kirjan tärkein sanoma on ajan ikuisuus ja nykyhetken voima. Menneisyys kertoo rajalliset mahdollisuutemme ja tulevaisuus rajattomat. Taaksejätetyt pettymykset ja haaveet tulevaisuudesta eivät anna meidän elää nykyhetkessä, jos emme päästä irti niistä. Kehlmannin luo kuvan mahdollisuuksistamme olla jotain suurta - itsellemme! Jos vain ymmärrämme jättää kaiken taaksemme ja samalla ottaa kaiken vastaan edessämme.

Minä ja Kaminski on hieno kuvaelma ihmisen haluista, peloista, ikääntymisestä ja sosiaalisten suhteiden sattumuksista - kuin ahdistuksen evankeliumi. Se on positiivisen paradoksaalinen manifesti ihmiselle aidosti tärkeistä asioista; tunteista, ajatuksista antimaterialismilla suolattuna.

Kun kaikki on loppunut, niin kaikki voi taas alkaa. Meren ääretön horisontti päättää kirjassa yhden ajan kiertokulun ja aloittaa toisen.

En tiedä palkitaanko Kehlmann joskus Nobelin kirjallisuuspalkinnolla, mutta en siitä yllättyisikään. Niin kuin hyvä kuvataiteilija maalaa sivellinvedoilla sielunsa sanomaa valkoiselle kankaalle, niin Kehlmann täyttää tyhjät kirjoitusliuskansa sanoja herkkäviritteisemmällä symboliikalla. Mestari on löytänyt tyylinsä ja me saamme nyt nauttia siitä.