Janne Tienpää

51-vuotias syntyperäinen turkulainen; perheenisä, FM, matkailualan ammattilainen, kotikokkaaja ja urheilumies.

Uutiset

27.8.2015Sisäministeri Orpo saa tukea TurussaLue lisää »1.8.2014Kanerva ja Tienpää: maahanmuuttajien kotouttamisen epäonnistumisella laajakantoisia seurauksiaLue lisää »

Sosiaalinen media

        



Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat

Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat, Tammi 2014 (For Whom the Bell Tolls, 1940)

Amerikkalainen espanjanopettaja ja räjähdetuntija, Robert Jordan, liittyy tasavaltalaisten riveihin taistelemaan Espanjan sisällisodassa. Vihollisjoukkojen ympäröimänä hän saa tehtävän: tuhota silta omiensa hyökkäyksen onnistumiseksi. Matkallaan vuoristossa Jordan kohtaa Marian, falangistien raiskaaman nuoren naisen. Vapaaehtoistaistelijan ja partisaanitytön välille syntyy rakkaus. Näistä tapahtumista kertoo Ernest Hemingwayn Kenelle kellot soivat. Tammen 2014 julkaisu on Hilkka Pekkasen uusi suomennos tästä yhdestä Hemingwayn tunnetuimmasta teoksesta. Tauno Tainio vastasi kirjan ensimmäisestä käännöksestä tasan 70 vuotta sitten.

Toveruus ja kuolema ovat kirjan kantavia teemoja. Kenelle kellot soivat ei kerro vain sodan mielettömyydestä, se kertoo ihmisistä tapahtumien virran vietävinä. Hetkistä joihin ajopuun lailla tarrautuvat sielut pysähtyvät ennen virran pyörteiden uutta vastaansanomatonta imaisua. Se on kuin ihmismatkan kopio päiväperhosen elämästä; yhdestä päivästä, jonka aikana on tehtävä kaikki, elettävä kaikki. Koska huomista ei ole. Koska huomista ei tule.

Hemingwayn kirjoitustyyli on tiivistä ja puhekielimäisen toistavaa. Tapa kuvata hetkiä pelkistetyllä yksinkertaisuudella oli hänelle tyypillistä: "Heitä ei kuitenkaan ollut enää monta jäljellä. Ei, iloisia ei ollut enää monta jäljellä. Heitä oli jäljellä pirun vähän. Ja jos vielä ajattelet tätä rataa, poikaseni, sinuakaan ei kohta ole enää jäljellä. Lopeta nyt ajatteleminen, vanha konkari, vanha toveri. Olet nyt sillanräjäyttäjä. Et ajattelija. Hitto, että on nälkä, hän ajatteli. Toivottavasti Pablon luona syödään hyvin."

Hemingway ei kikkaillut tai koreillut kirjoitustyössään. Eikä sellainen hänelle olisi sopinutkaan. Kirjaa pidetäänkin yhtenä Hemingwayn arvostetuimpana tuotoksena yhdessä Vanhus ja meri ja Jäähyväiset aseille romaanien rinnalla. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1954.

Kenelle kellot soivat on omistettu Martha Gellhornille, yhdysvaltalaiselle kirjeenvaihtajalle, jonka yhteisestä ajasta Espanjan sisällisodassa Hemingwayn kanssa on tehty elokuvakin Hemingway & Gellhorn (2012). Gellhornista tuli sittemmin kirjailijan kolmas aviovaimo. Kirjasta on tehty toinenkin elokuva: Sam Wood ohjasi (1943) samannimisen elokuvan pääosissaan Ingrid Bergman ja Gary Cooper.

Kenelle kellot soivat nimi on otettu englantilaisen John Donnen, 1600-luvun alussa eläneen runoilijan ja pappismiehen mietelmien ja rukouskirjoitusten kokoelmasta. Hemingway lainaa Donnea kirjansa alkusivuilla:
"Kukaan ei ole saari, täydellinen itsessään,
jokainen on osa mannerta, kappale kokonaisuutta;
kun meri huuhtoo mukaansa palan maata,
Eurooppa pienenee, samoin niemimaa,
ystävien maatila tai oma maatilani;
jokaisen ihmisen kuolema pienentää minua,
koska olen osa ihmiskuntaa;
älä siis lähetä kysymään kenelle kuolinkellot soivat;
ne soivat sinulle".

Ajankohtainen muistutus meille totuuksien iänkaikkisuudesta. Tänäänkin Euroopassa taistellaan; Ukrainan aroilla kyynelvirta kasvaa mahtavan Donin sivujoella Donetsilla - ja rannoilla äidit soittavat taas kuolinkelloja pojilleen...