Janne Tienpää

51-vuotias syntyperäinen turkulainen; perheenisä, FM, matkailualan ammattilainen, kotikokkaaja ja urheilumies.

Uutiset

27.8.2015Sisäministeri Orpo saa tukea TurussaLue lisää »1.8.2014Kanerva ja Tienpää: maahanmuuttajien kotouttamisen epäonnistumisella laajakantoisia seurauksiaLue lisää »

Sosiaalinen media

        



Milan Kundera - Kiireettömyys

Milan Kundera – Kiireettömyys, WSOY 1996 (ranskankielinen alkuteos La lenteur, 1995)

Kiireettömyys on tsekkiläissyntyisen kirjailijan ensimmäinen ranskaksi kirjoitettu romaani. Se on mielen liikkeitä tajunnanvirrassa, huoliteltuja hutaisuja ilmaan taustanaan tyhjä toimeliaisuus. Irrallisen retorista repostelua kuin seesteinen puistopiknik sapattina.

Kirja on ohikulkijalle suotu hetki kurkistaa emigranttimielen liikkeisiin tajunnanvirrassa: kiihkeän verkkaista poljentaa; väliin ranskalaisittain vauhtia kiihdyttäen. Ja sitten stop. Äkkipysähdys ja käännös uuteen suuntaan. Vuorosanoja löytyy tajunnan eri tasoille, jotka voi sivuttaa tai pohtia puhki ikuisuuden kiirehtiessä ohitse.

Sivuilla toistuu Kunderalle niin tyypillistä hyppelyä aiheesta ja ajasta toiseen, joka pitää lukijan otteessaan: leikittelyä peiliminän edessä, julkisuuden julmemman puolen kanssa huoraamista ja hetken sankaruuden aikaansaamaa angstia kun huomaa ihailun häviämisen.

Kirjan viimeisillä sivuilla vuosisadat kohtaavat ja kadottavat eri aikojen näkyvän pintakuoren. Jäljelle jää vain kaipuu, jäytävä turhautuminen, kiimainen tuska, ja lähdön imperatiivinen ponnistus. Tunne, että kun on lähtenyt niin ei voi enää palata menneeseen. Metafora Kunderan omalle synnyinmaan menetykselle?

Kirjoittaja käyttää uima-altaan veden symboliikkaa puhdistautumiseen, uudelleensyntymiseen ja henkisten heikkouksien hukuttamiseen. Kunderan draaman taju kannattaa kirjaa, vaikka väliin onnahteleekin. Ikään kuin kirjailija itsekin pysähtyisi miettimään valittua suuntaa. Kokeneen kirjoittajan kuvaus naisen ja miehen loppumattomasta yhteisen elon ja eron kärsimyksestä ja huumasta päihtyvistä hetkistä. 

Kiireettömyys sukeltaa pinnan alle, mutta vain altaan matalammassa päässä. Sen voimat eivät riitä altaan syvemmän puolen syliin, sinne jonne vain harvat pääsevät. Puolisyvällinen pikkuromaani on oivaa kirjallista ajanvietettä, mutta elämää suurempaa ja ikuisuuksiin tallentuvaa sanomaa se ei kerro.