Janne Tienpää

51-vuotias syntyperäinen turkulainen; perheenisä, FM, matkailualan ammattilainen, kotikokkaaja ja urheilumies.

Uutiset

27.8.2015Sisäministeri Orpo saa tukea TurussaLue lisää »1.8.2014Kanerva ja Tienpää: maahanmuuttajien kotouttamisen epäonnistumisella laajakantoisia seurauksiaLue lisää »

Sosiaalinen media

        



John Irving - Vapauttakaa karhut!

John Irving - Vapauttakaa karhut!, Kariston Kirjapaino Oy 2012 (Setting Free the Bears, 1968)

Irvingin esikoisromaani Vapauttakaa karhut! on kerrassaan mainio lukuelämys. Sen kerronnaltaan runsas ja ronski ote tempaa heti mukaansa. Nuoren kirjailijan testosteroni virtaa elämänjanoisena tyttöjen, moottoripyörien ja vapauden kaipuun välillä.

Mikään kirja ei ole valmis ennen loppulausetta, mutta tässä aistii jo ensimmäisestä kappaleesta kirjoittajan kyvyn viedä tarinansa finaaliin - ja sen Irving tekee sekoituksella kujeilevaa vimmaisuutta ja poikamaista charmia. Kirjan pidättelemätöntä, tajunnanvirtatuotosta kopioivaa tyyliä on virkistävää lukea.

Kuusikymmenluvun vapauden laineet kuljettavat intomielisiä päähenkilöitä eteenpäin. Siggyn (Siegfried Javotnik) ja Graffin (Hannes Graff) päämäärätön päristely päättyy ajatukseen vapauttaa eläintarhan asukkaat. Päätöksestään humaltuneina alkaa operaatio vapauttakaa karhut - ja muutkin eläimet. Lopputuloksena on arvaamaton henkinen krapula ja epäilys.

Välillä menon yltyessä tuntuu kuin istuisi sävelissään sekoilevan sinfonian nuottipapereissa, mutta kapellimestari Irvingin tahtipuikko hallitsee orkesterin ylä-äänetkin ja käskyttää liian lennokkaan juonipolun taas raiteilleen. Mestarillisesti. Määrätietoisesti. Ehkä itsekin omaa taitoaan hämmästellen. 

Reipasta menoa hillitään tummanpuhuvilla katkelmilla historian pimeämmän puolen tapahtumista. Kirjan takaumat aikaan ennen natsi-Saksan Itävallan miehitystä ja paikallisen höyhenikkään 'vapauden kotkan' herätyshuudot tilittävät maailmanpalon vuosien kipeää ajanjaksoa maan historiassa. Yleensä vakavasti positiivinen Irvingkin arastelee esikoisessaan. Hän ei suoraan räväytä manifestiään 60-luvun Itävallan kyvyttömyydestä tehdä tiliä lähimenneisyytensä kanssa, mutta tekstin vihjeet eivät jätä tilaa tulkinnoille.

Kirja on klassista lukuromaania parhaimmillaan. Tätä kauhoisi mielellään enemmänkin. Monikerroksista ja sujuvasti tempoilevaa kesäproosaa metsästävälle Vapauttakaa karhut! on palkitseva saalis. Sen sivuille on mahdutettu väriskaalan kaikki tunnesävyt manttelinharmaasta fuksianpunaiseen. Jos tykästyit Irvingin jo aikaisemmin suomennettuihin teoksiin on tässä seuraava hankinta kirjahyllyysi.