Janne Tienpää

52-vuotias syntyperäinen turkulainen; perheenisä, FM, matkailualan ammattilainen, kotikokkaaja ja urheilumies.

Sosiaalinen media

        



Oman elämänsä onnistujat

Lauantai 12.7.2014 - Janne Tienpää


Aikataulukiireitä sata lasissa, kokouksia kolme päällekkäin, verkostoitujavelho ja puhelin pärisee useammin kuin sydän lyö. Hän on menestyjä: homo busybodycus. Sopivasti muodinmukainen business-asu merkkivaatturilta, egonsa kokoinen automobiili ja paikkansa tunteva edustuspuoliso vierellään. Ja personal trainer, joka pitää hänet kunnossa.

Kyllä. Tunnet hänet. Hän on onnistuja. Jokainen meistä tietää tyypin - ja ainakin kaverin kavereista sellainen löytyykin.

Jokainen meistä haluaa olla onnistuja. Ja jokainen meistä mittaa onnistumistaan omalla tavallaan. On hieno - ja harvinainen - ominaisuus osata aidosti iloita toisen onnistumisesta. Omista lapsistamme me vielä osaamme iloita, mutta työpaikalla on usein toisin. Kollegan menestyminen palkitaan muodollisilla kehuilla ja kättentaputuksilla, mutta pintaverenkiertoa syvemmälle ei lämpöä juuri heru.
Onnistuminen on hieno tunne. Joka kerta. Erityisen hienoa on voida jakaa se läheisten kanssa. Ja SITÄ tunnetta kannattaa tavoitella. Siksi meidän pitää opetella jakamaan onnistumisia - omien ja muiden. Se tekee meistä parempia ihmisiä, eikä toisen onnistumisesta iloitseminen vähennä mitään itseltäsi.

Tunnetta peliin! Nyt tarvitaan 110%:n suoritus! Jalat, jalat, jalat! Kuulen kun mainetta maistanut valmentaja huutaa kentän laidalla - ja jatkaa menestysfilosofiansa jakamista yritysmaailman muutosseminaareissa. Fläppitaulu vapisee kun voittoreseptit piirtyvät näkyviin. Kaikki taputtavat. Kaikki nyökyttelevät. Tästä kannatti maksaa. Oli hyvä valinta. Kerrankin jotain uutta köhivät yes-miehet (ja naiset) äänenvoimakkuudella joka varmasti kantautuu pomon korviin. Hyvä näin, jos tahtotila muutokseen on aitoa. Onnettoman usein käy kuitenkin toisin. Konsulttisession luoma hypetysfiilis haihtuu viimeistään aamupalaverin angstiseen arkeen. Miksi? Siksi että jonkun (lue Sinun) on taas pakko tehdä asiat itse. Ja samalla vanhalla tavalla. Taas. Huokaus.

Näin ei tarvitse olla. Näin ei pidä olla. Muutoksia tulee. Aina. Me emme ole luonnostamme vastustajia, vaan riskinkarttajia. On helpompaa ja riskittömämpää jatkaa entiseen malliin. Uusi toimintamalli tuo uusia, osin ennustamattomia asioita ja niitä me pelkäämme. Me pelkäämme epäonnistumista - ja paradoksaalista kyllä - me pelkäämme myös onnistumista! Onnistuminen tuo vastuuta. Me pelkäämme toistaa onnistuminen, koska aina on mahdollista epäonnistua seuraavalla kerralla. Tästä syystä yksi kerta uudella tavalla ei vielä ole muutos, vaan valmistautumista muutokseen. Se kertoo että olemme kykeneviä muuttumaan. Eri asia on olemmeko valmiita siihen.

Viime aikoina julkisessa keskusteluissa on usein ollut esillä yhteiskuntamme asenteet. Valituskulttuurille vaaditaan loppua ja tahtotilaa katsoa eteenpäin peräänkuulutetaan. Näytönpaikka on nyt jokaisella. Vanhaa, mutta viisasta, sanontaa lainaten 'älä kysy mitä maasi voi tehdä sinun puolestasi vaan kysy mitä sinä voit tehdä maasi puolesta'. Haluan uskoa, että meillä suomalaisilla on valmiutta muuttua huomista varten - jo tänään! Näytetään, että näin on.

Avainsanat: Onnistuminen, elämänhallinta


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini