Janne Tienpää

51-vuotias syntyperäinen turkulainen; perheenisä, FM, matkailualan ammattilainen, kotikokkaaja ja urheilumies.

Uutiset

27.8.2015Sisäministeri Orpo saa tukea TurussaLue lisää »1.8.2014Kanerva ja Tienpää: maahanmuuttajien kotouttamisen epäonnistumisella laajakantoisia seurauksiaLue lisää »

Sosiaalinen media

        



Uusi kylmä sota

Keskiviikko 30.9.2015 klo 19:57 - Janne Tienpää


Uusi kylmä sota ei ole vanhan toisinto. Venäjän Krimin niemimaan haltuunotto, Ukrainan valtiollista itsemääräämisoikeutta uhmaten, yllätti maailman. Samalla suurvaltasuhteiden mittari rysähti lähelle jäätymispistettä. Tämä voimapolitiikan esiinmarssi aloitti uuden kylmän sodan ajanjakson, jossa vanhaa ovat vain osapuolet; Venäjän kantaessa entisen Neuvostoliiton manttelia harteillaan.

Ennen blokkipolitiikka onnistui, koska eristäytyminen oli vaihtoehto. Kuluvan vuosituhannen realpolitik ei kuitenkaan enää tosielämässä tunnusta näitä saarekkeita. Globaalitalouden sidonnaisuudet ankkuroivat kaikki maat samalle riippuvaisuuden rippituolille ja omapäiset karttaharjoitukset eivät onnistukaan vanhaan tyyliin. Näin syystä että kaikki vaikuttaa kaikkeen ketjureaktiona. Ja nopeasti. 

Maailma on muuttunut. Vanha kylmä sota oli poliittis-ideologinen ja valtioiden välinen globaali valtataistelu. Nyt konfliktien välitön fyysinen luonne on paikallinen tai laajimmillaankin vain rajatun alueen ongelma. Sen sijaan välilliset taloudelliset vaikutukset heijastuvat aikaisempaa laajemmalle alueelle. 

Venäjä on uusinut viimeisen vuosikymmenen aikana ulkopolitiikan strategiansa. Kiina on Venäjän tärkein strateginen talouskumppani: idän lohikäärmeellä on varaa ja haluja investoida sekä loppumaton energianälkä. Venäjällä on öljyä Siperiassa, jota se jo kuljettaa (pieniä määriä) öljyputken kautta Kauko-idän markkinoille. Vienti Eurooppaan vähenee ja samoin sen painoarvo. Yhdysvallat on sekin ilmoittanut aiemmin strategisen ulkopolitiikkansa uudeksi painopistealueeksi Tyynenmeren.

Euroopassa vähäiselle huomiolle on jäänyt Kiinan ja Japanin heikentyneet suhteet. Taloudellista yhteistyötä toki tehdään, mutta poliittisella tasolla sapelien kalistelu on yhä kuuluvampaa. Kiistat Etelä-Kiinan saarista ovat säännöllisesti otsikoissa. Myös Japanin II maailmansodan aikaiset teot ja sen valtiojohdon tapa muistella niitä hiertää yhä kipeämmin maiden välejä. Lisäksi tilannetta sekoittaa aina arvaamaton Pohjois-Korea. Kiina on tietoisesti pysytellyt Krimin konfliktissa puolueettomana ulkopuolisena. Toki Beijingissä seurataan huolestuneena tapahtumien heijastusvaikutusta köhivän globaalitalouden kehitykseen.

Venäjälle asetetut talous- ja muut pakotteet eivät kuulu kovinkaan kauas Euroopan ulkopuolelle. Maa jatkaa yhteistyötään Kiinan kanssa entiseen malliin ja kolmas maailma tuskin noteeraa tapahtunutta sen enempää. 

Venäjällä on omat intressinsä Krimillä. Maan Euroopan puoleisen laivaston päätukikohdat ovat Severomorskissa (pohjoinen laivasto, Murmanskin alue), Sevastopolissa (Mustanmeren laivasto, Krimin alue) ja Baltijskissa & Kronstadtissa (Itämeren laivasto). Kun Venäjän laivasto oli jo joutumassa luopumaan tukikohdistaan Tartusissa ja Latakiassa se ahdistettiin nurkkaan ja otti aktiivisemman roolin Syyriassa. Krimin haltuunotolla haluttiin myös turvata strateginen asema sekä Mustallamerellä että itäisellä Välimerellä. Itse en yllättyisi Venäjän pyrkimyksistä lähentyä Libyan uusia vallanpitäjiä ja neuvotella sotilaallisesta yhteistyötä. 

Ukrainan nykyisen konfliktin ratkaisu vaatii maan uudelta johdolta taitoa neuvotella uskottavasti itsenäinen rooli ja toimivat suhteet sekä Venäjän että Euroopan Unionin suuntaan. Maan maantieteellinen asema ei tunnusta muita vaihtoehtoja. Tässä voisi olla meillä suomalaisillakin annettavaa pian vuosisataisen itsenäisyytemme kokemuksella.

Avainsanat: Kylmä sota, Syyria, Venäjä, Ukraina


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini