Janne Tienpää

52-vuotias syntyperäinen turkulainen; perheenisä, FM, matkailualan ammattilainen, kotikokkaaja ja urheilumies.

Sosiaalinen media

        



Välitämmekö vai valitammeko?

Keskiviikko 6.1.2016 - Janne Tienpää

Meidän Suomella on ongelma. Se ei toimi. Kestävästi. Kansantalous yskii ja yhteiskunnallinen vastakkainasettelu kasvaa. Ääriliikkeet eri laidoilta ovat äänekkyydellään vallanneet some-keskustelukulttuurimme ytimen ja suuri enemmistö on jätetty marginaaliin.

Meillä on hyvä maa, mutta se ei pysy hyvänä ilman tekoja. Muutos vaatii rohkeutta ja vastuunkantoa; sitä soisi löytyvän kaikilta - niin Kesärannan kartanon isännältä kuin mummonmökeistäkin.

Kyllä suomalainen osaa keskustella ja kommentoida. Nyky-Suomessa aktiivit ovat muuttuneet 'minä välitän' -kansalaisista 'minä valitan' -kansalaisiksi. Meitä on moneksi: tapainturmelluksen tyrmistyttämiä kukkahattutätejä, mollitunnelmaisia mielensäpahoittajia, angstiseen arvomaailmaansa sykeröityneitä some-sähikäisiä jne.

Kaikki kaatuu ja kurjistuu kurmottavat valituksen saarnamiehet (ja -naiset). Valistuksen ajasta on siirrytty valituksen aikaan. Entistä brittipääministeriä mukaellen 'koskaan eivät niin monet ole valittaneet niin paljosta niin usein kuin suomalaiset tänään’Ennen riitti kun nuristiin säästä - nyt vatuloidaan, kurmotetaan ja hyperventiloidaan asiasta kuin asiasta.

Suomen talous on retuperällä, mutta sosiaalietuja ei saa leikata, työajan pidennystä ei sallita eikä palkkoihinkaan saa koskea, verokorotuksia ei hyväksytä eikä yhteisvaluutta euroa voi devalvoida. Tätä mantraa olemme kuulleet jo pitkään. Työtäkään ei kannata ottaa vastaan kannustinloukkojen vuoksi. Voiko Suomi pärjätä näin? Ei voi.

Suomalaisista 80% hyväksyy hallituksen suunnitelmat päivähoito-oikeuden rajoittamisesta (HS gallup 21.6.) ja 76% työaikapankkien laajemman käytön (YLE gallup 19.8.). Kansalaisilta löytyy siis ymmärrystä muutoksiin. Työaikapankkijärjestelmää tarkemmin määrittelevä lainsäädäntötyö tuntuu kuitenkin jumiutuneen jo lähtökuoppiinsa. Taas tarvitaan rohkeutta päätöksiin. Tarvitsemme myös investointeja tulevaisuuteen kuten Jäämeren rata ja ns. Tunnin juna -hankkeet.

Muutosvastarintalaiset on saatava ruotuun. Nyt on kansakunnan päättäjien näytönpaikka: välitämmekö vai valitammeko? Vatuloinnin jatkuessa maksatamme niin eläkeläisillä kuin tulevillakin sukupolvilla yhä huonovointisemman hyvinvointiyhteiskunnan kustannukset. Kauanko meillä on vielä varaa odottaa oikeita päätöksiä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansantalous, Päivähoito-oikeus, Työaikapankki

Virvatulten kyyneleet - mellakkasavuja Euroopan taivaan yllä

Torstai 6.2.2014

Ateena, Istanbul, Kiova...lista viime viikkojen levottomuuksista meille tutuista eurooppalaisista kaupungeista pitenee. Pitääkö meidän olla huolissamme? Onko Suomen turvallisuustilanne muuttunut?

Lyhyt vastaus on kyllä ja ei. Mitään pitkäkestoisempaa mellakointia lähialueillamme ei voi ohittaa olankohautuksella. Ongelmat ovat kuitenkin ko. maiden sisäisiä eikä niillä ole suoraa valtioiden rajat ylittävää vaikutusta. Välillisesti levottomuudet heijastuvat toki laajemmalle - raapaisten Suomeakin.

Levottomuuksien taustat ja ratkaisumallit ovat erilaisia kaikissa kolmessa maassa. Nyky-Kreikan talousvaikeudet kanavoituvat aggressioina valtarakenteita vastaan. Kovat kulukuurit ovat rakentaneet kasvualustaa ääriliikkeiden julkisuushakuiselle vastakkainasettelulle. Talousongelmissa elävän kansan tarve on löytää suunta - vaikka vääräkin - mihin protestinsa kohdistaa. Siksi populismi ja rasistiset äänet kuuluvat kovina Ateenan kaduilla. Tämä kehitys on estettävissä yhteiseurooppalaisella työllä; myös EU:n on ilmaistava vahva tukensa demokraattisten voimien viesteille. Talouden pohjakosketus on Kreikassa jo saavutettu, mutta 'velkavankeutta' kansalaiset kantavat harteillaan vielä vuosia. Hellaksen perilliset tarvitsevat koko kansakunnan kannustusta; henkistä olalle taputusta ja menestystarinoita matkaevääksi. Suomi nousi tuhkasta menestykseen ankarien sotakorvausvuosien jälkeen. Minusta Kreikalla on kaikki mahdollisuudet samaan.

Turkin tapahtumat ovat kolmen tekijän summa. Ensiksi, pääministeri Erdoganin hallinto on muuttunut viime vuosina yhä autoritaarisempaan suuntaan; vastalauseita nykylinjalle ei tunnuta sallittavan. Toiseksi, ns. Ergenekon-skandaalista (poliisin, armeijan ja rikollisjärjestöjen yhteydet paljastanut tapahtumavyyhti) alkaneet paljastukset ovat levinneet yhä laajemmalle ja jäljet johtavat jo hallituksen lähipiiriin; kansa on läpeensä kyllästynyt korruptoituneeseen virkakoneistoon. Kolmanneksi, 'vastavallankumoukselliset' laineet ovat saavuttaneet Arabikevään jälkimainingeissa Levantin sydänmaat - vaikkei Turkki arabimaa olekaan; henkinen pato murtuu ja nyt vaaditaan todellisia muutoksia. Myös maan talous on alkanut yskiä. Lisäksi pääministerin välirikko entisen vahvan tukijansa, Yhdysvalloissa vapaaehtoisessa maanpaossa elävän Fethullah Gulenin kanssa on aikaansaanut melkoista liikehdintää Turkin valtarakenteissa. Eikä kuviosta voi unohtaa viime vuodet syrjittyä armeijaakaan. Mellakkasavuja siis nähtäneen Istanbulissa vielä lisää, sillä pääministeri Erdoganin vastaus toismielisille on ollut koventunut järjestyksenpito ja median suitsiminen 'oikeaan' suuntaan. Ratkaisua tilanteeseen jouduttaneen odottamaan seuraaviin presidentin vaaleihin asti ellei heikkenevä talouskehitys tai eskaloituva Syyrian konflikti pakota demokraattisiin uudistuksiin jo aikaisemmin.

Ukraina on kahtia jakautunut maa. Kiovan oranssista vallankumouksesta ei ole jäljellä kuin savuavat autonrenkaat. Määrällisesti vahva oppositio kaipaa johtajaa, Venäjä-sopimuksellaan 'maansa myynyt' presidentti Janukovitsh on kuin 'rampa ankka', jolta vaikutusvaltaiset oligarkitkin jo vetävät tukensa - eikä presidentin terveyskään tunnu kestävän kasautuneita paineita. Pikaisesti laaditut uudet mielenosoituslait on jo peruttu ja demokraattisemmat äänet ovat voimistuneet parlamentissa ja kaikuvat Maidan-aukiollakin. Toki samalla myös militantit ainekset ovat löytäneet kannatusta. Paras ratkaisu rauhallisen huomispäivän takaamiseksi on perutuslakireformi. Keskusteluissa EU:ta on huudettu apuun, erityisesti talousapua toistellaan. Ukrainan kertaalleen hylkäämä EU:n kauppa- ja yhteistyösopimus pitää avata uudelleen neuvotteluille. Ukrainalaisten on kuitenkin itse valittava oma tiensä. Vaihtoehtoina ovat eurooppalainen yhteistyö, Venäjän liittolaissuhteen tiivistäminen tai naapurimaiden (Valko-Venäjä, Moldova) kaltainen diktatuuri sisäisesti kahtiajakautuneessa maassa. EU:n ei kuitenkaan pidä ostaa rahalla itselleen uutta liittolaista, sillä kestävälle rauhalle ei ole hintalappua.

Eurooppaa on myllerretty toisen maailmansodan jälkeen monasti: Jugoslavian hajoaminen 1990-luvulla johti sotarikoksiin, 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen osui kommunismin ja Neuvostoliiton vasallivaltoiden vallankumoukset, tätä ennen sotilaat hallitsijat monessa maassa (Espanja, Portugali, Kreikka, Turkki). Suursodilta Eurooppa on kuitenkin säilynyt jo lähes 70 vuotta. Se on pitkä aika maanosamme historiassa. Se on ollut myös taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin aikaa. Tekemällä työtä tänään demokraattisten voimien vahvistamiseksi takaamme rauhallisen rinnakkaiselon ja hyvinvoinnin huomennakin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukraina, Kiova, Turkki, Istanbul, Kreikka, EU

Brysselin koneen takapenkiltä

Keskiviikko 11.12.2013 - Janne Tienpää

Itsenäisyyspäivämme alla vietin pari päivää Brysselissä työasioissa. Finnairin täyteenvaratulla menolennolla törmäsin business-luokassa Lauri Ihalaiseen. Työministerimmekin oli postinsa mukaisella matkalla. Muun aamukoneen täytti sekalainen joukko 'kotiinpalaavia' EU-työläisiä, kaupunkilomalle piipahtaneita pariskuntia, virallisten valtuuskuntien edustajia ja suomalaisia juniorijalkapalloilijoita.

Euroopan Unionista puhutaan paljon - väliin kärkkäästi kehuen, väliin kitkerästi kritisoiden. Olitpa puolesta tai vastaan, niin sen vaikuttavuudesta ollaan yhtä mieltä. Brysselissä, ja osin Ranskan Strasbourgissa, tehdyt päätökset vaikuttavat suoraan yli 500 miljoonan eurooppalaisen elämään. Siksi tulevat EU-vaalit 25.5.2014 ovat tärkeät Suomessakin.

Eurovaalit mittaavat suomalaisten sydänpulssia ja viitoittavat askelmerkit eduskuntavaaleihimme huhtikuussa 2015. Päänsärkyä puoluetoimistoissa aiheuttaa ehdokasasettelu - ennen kaikkea 'isojen' nimien suunnitelmat. Yksi hamuaa urallaan uusia haasteita, toinen maksimoi puolueensa kannatuksen ja kolmannelle se tarjoaa kunniallisen perääntymisen kotimaan parrasvaloista (näinhän kävi Anneli Jäätteenmäelle).

Poiketen muista vaaleista sisältökysymykset ovat jääneet taka-alalle tai pienen 'euroinnokkaiden' piirin jutusteluksi - vai puhutaanko esim. kuntavaaleissakin vain ehdokkaista eikä ehdokkaiden ajatuksista. Eurovaaleihin nivoutuvat myös EU:n huippuvirkojen (Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, komission puheenjohtaja, EU:n ulkoministeri ym.) nimityskiemurat. Kaikki tuntuu olevan avoinna ja kaikkia nimitykset kiinnostavat, mutta kukaan ei julkisesti puhua pukahda vaan kietoo viestinsä oraakkelimaiseen kaapuun jota tilanteen muuttuessa tulkitaan parhaiten sopivalla tavalla.

Nyt puhutaan siis ehdokkaiden nimistä; jo valituista mutta vieläkin enemmän vielä valitsemattomista. Olli Rehn on jo mukana ja Timo Soini ei (vaan pitääkö Soinin päätös?). Mitä tekevät muut? Pekka Haavisto? Jutta Urpilainen? Päivi Räsänen? Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä Jyrki Katainen? Luultavaa on kaikkien valintojen selkiytyminen vasta maaliskuussa. Takaraja päätöksille on huhtikuun puoliväli.

Isoja pohdintoja EU:ssa vielä kuluvallakin vuosikymmenellä ovat - aina ajankohtaisten talousasioiden lisäksi - mm. Turkin ja Ukrainan EU-yhteistyö, Balkanin alueen 'eurooppalaistaminen' ja laiton siirtolaisuus Välimeren alueella. Myös EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimusneuvottelut ovat prioriteettilistalla korkealla.
Lisäksi Iso-Britannian 2015 Skotlannin itsenäisyydestä äänestäminen ja 2017 mahdollinen brittien kansanäänestys EU-jäsenyydestä ovat tärkeitä koko euroklaanille.

Turvallisuuspolitiikassa useat EU-maat tukeutuvat lähitulevaisuudessa edelleen, joko suoraan jäsenvaltioina tai välillisesti erilaisten yhteistyöjärjestelyjen kautta, vahvasti NATOon ja muu eurooppalainen puolustusyhteistyö on enemmän yleisiä julkilausumia kuin konkreettisten turvallisuusrakenteiden luomista. Tämä malli kertoo eurooppalaisten omien turvatakuiden uskottavuusvajeesta.
Suomelle EU-jäsenyys on tuonut erityisesti vakautta rahamarkkinoille ja mahdollisuuden vaikuttaa maanosamme suuriin linjauksiin. Meille merkityksellisiä ovat EU-Venäjä suhteet poliittisella tasolla ja mm. matkustusmääräykset: onko viisumivapaa matkustaminen mahdollista?

Suomen paikka on Euroopassa ja EU:ssa. Siitä on etua pienelle maalle, jota mekin olemme. Euroehdokkailtamme odotan selkeitä linjauksia mitä & miten asioitamme edistetään jatkossa. Kansakuntamme edustajien suunnitelmat on oltava matkasalkussa ennen kuin seuraava Brysselin kone europarlamenttivaalien jälkeen saa laskeutumisluvan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Bryssel, EU, eurovaalit