Janne Tienpää

52-vuotias syntyperäinen turkulainen; perheenisä, FM, matkailualan ammattilainen, kotikokkaaja ja urheilumies.

Sosiaalinen media

        



Välitämmekö vai valitammeko?

Keskiviikko 6.1.2016 - Janne Tienpää

Meidän Suomella on ongelma. Se ei toimi. Kestävästi. Kansantalous yskii ja yhteiskunnallinen vastakkainasettelu kasvaa. Ääriliikkeet eri laidoilta ovat äänekkyydellään vallanneet some-keskustelukulttuurimme ytimen ja suuri enemmistö on jätetty marginaaliin.

Meillä on hyvä maa, mutta se ei pysy hyvänä ilman tekoja. Muutos vaatii rohkeutta ja vastuunkantoa; sitä soisi löytyvän kaikilta - niin Kesärannan kartanon isännältä kuin mummonmökeistäkin.

Kyllä suomalainen osaa keskustella ja kommentoida. Nyky-Suomessa aktiivit ovat muuttuneet 'minä välitän' -kansalaisista 'minä valitan' -kansalaisiksi. Meitä on moneksi: tapainturmelluksen tyrmistyttämiä kukkahattutätejä, mollitunnelmaisia mielensäpahoittajia, angstiseen arvomaailmaansa sykeröityneitä some-sähikäisiä jne.

Kaikki kaatuu ja kurjistuu kurmottavat valituksen saarnamiehet (ja -naiset). Valistuksen ajasta on siirrytty valituksen aikaan. Entistä brittipääministeriä mukaellen 'koskaan eivät niin monet ole valittaneet niin paljosta niin usein kuin suomalaiset tänään’Ennen riitti kun nuristiin säästä - nyt vatuloidaan, kurmotetaan ja hyperventiloidaan asiasta kuin asiasta.

Suomen talous on retuperällä, mutta sosiaalietuja ei saa leikata, työajan pidennystä ei sallita eikä palkkoihinkaan saa koskea, verokorotuksia ei hyväksytä eikä yhteisvaluutta euroa voi devalvoida. Tätä mantraa olemme kuulleet jo pitkään. Työtäkään ei kannata ottaa vastaan kannustinloukkojen vuoksi. Voiko Suomi pärjätä näin? Ei voi.

Suomalaisista 80% hyväksyy hallituksen suunnitelmat päivähoito-oikeuden rajoittamisesta (HS gallup 21.6.) ja 76% työaikapankkien laajemman käytön (YLE gallup 19.8.). Kansalaisilta löytyy siis ymmärrystä muutoksiin. Työaikapankkijärjestelmää tarkemmin määrittelevä lainsäädäntötyö tuntuu kuitenkin jumiutuneen jo lähtökuoppiinsa. Taas tarvitaan rohkeutta päätöksiin. Tarvitsemme myös investointeja tulevaisuuteen kuten Jäämeren rata ja ns. Tunnin juna -hankkeet.

Muutosvastarintalaiset on saatava ruotuun. Nyt on kansakunnan päättäjien näytönpaikka: välitämmekö vai valitammeko? Vatuloinnin jatkuessa maksatamme niin eläkeläisillä kuin tulevillakin sukupolvilla yhä huonovointisemman hyvinvointiyhteiskunnan kustannukset. Kauanko meillä on vielä varaa odottaa oikeita päätöksiä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansantalous, Päivähoito-oikeus, Työaikapankki

Tekoja, tekoja, tekoja

Perjantai 30.1.2015 - Janne Tienpää

Politiikan turuilla ja toreilla puhutaan paljon. Samalla Suomi-laivamme seilaa kohti karikkoa. Jumiudummeko muiden armoille vai löydämmekö oikean suunnan? Jälkimmäinen vaatii tiekarttaa tulevaisuuteen - ja tekoja. Nyt on trendikästä kirjoittaa viranomaissääntelyn naurettavuuksista tai keskustella vähemmistöjen tasa-arvosta. Hyvä näin, mutta hyvinvointivaltiomme hätähuutoon tarvitaan kuitenkin vahvempia lääkkeitä, joilla on sivuvaikutuksensa.

Tulevaisuuden tiekarttaan sisältyy monta asiaa: uusinvestointeja, työelämän pelisääntöjen muokkaamista, kasvuhakuisia veromuutoksia, vastikkeellista työttömyysturvaa, suunnitelmallista työperäistä maahanmuuttoa, ennaltaehkäisevän terveyshuollon kehittämistä, eläkejärjestelmän monipuolistamista, tutkimukseen ja tulevaisuusklustereihin panostamista. Samalla kuntien yleistä oikeutta veronkantoon on tarkasteltava ennakkoluulottomasti uudelleen.

Investointien vähäisyys on ongelma. Nyt yritykset investoivat vain pakon edessä ja kasvumahdollisuuksia etsivät suunnitelmat ovat jäissä. Valtion ensisijainen tehtävä on luoda kilpailukykyinen toimintaympäristö ja vain perustelluissa tapauksissa harkita omaa omistusrooliaan (vrt. onnistunut Turun telakkaratkaisu). Valtio voisi kuitenkin tukea uusia infrahankkeita kuten ns. tunnin junaa Helsinkiin ja Jäämeren rataa Pohjois-Suomesta Norjaan.

Myös asuntolainojen verovähennysoikeuteen on puututtava, sillä raha on saatava liikkumaan kannattavimpiin investointeihin. Poliittisesti tämä vaatii kuitenkin yksituumaisen eduskunnan. Verotuspohjamme onkin rakennettava uudelleen. Tärkeintä on työn verotuksen keventäminen: näin lisätään ostovoimaa, helpotetaan palkkojen korotuspaineita ja alennetaan työllistämiskynnystä. Myös sivutyön verotus pitää saada päätyön tasolle. Miksi ihmisiä, jotka haluavat tehdä enemmän työtä rangaistaan? Näin joustavoitetaan työtapoja ja luodaan työntekijälle rahallinen kiihoke. Opiskelijoille & eläkeläisille voidaan määritellä määräajaksi osa-aikatyöhön kiinteä alle 10%:n veroaste, ilman muiden etuisuuksien heikkenemistä. Näin mahdollistetaan työreservimme parempi hyödyntäminen ja nuorille karttuu tärkeää työkokemustakin.

Esillä ollut ns. Viron malli (osakeyhtiön voittoa verotetaan vasta osingonjaossa) sopii meillä kasvuyritysten tukemiseen. Muuten siihen on suhtauduttava varauksella, sillä perusongelmamme ovat toisenlaiset: joustamattomat työsopimukset ja tuottavuuden nousua suuremmat palkankorotukset. Esimerkiksi tuottavuutta parannettaisiin lisäämällä puoli tuntia päivittäistä työaikaa ja sen vastineeksi tiukennettaisiin irtisanomissuojaa. Julkisessa taloudessa tuottavuutta on erityisesti parannettava kuntasektorilla.

Nykyinen työvoimapoliittinen järjestelmämme herättää sekin perusteltuja kysymyksiä. Voidaanko työvoimahallinnon tehtävät ulkoistaa? Onko työttömyysturva jatkossakin vastikkeetonta? Miten tarvitsemamme työperäinen maahanmuutto hoidetaan?

Isoa muutosta vaatii myös terveyshuoltomme; painopiste on siirrettävä sairauksien hoidosta terveydenhoitoon mm. liikuntatoimintaa tukemalla. Toki ketään ei jätetä heitteille. Julkisten terveyspalvelujen rinnalla kehitetään yksityistä sektoria.

Meillä ei ole enää aikaa odotella. Nyt tarvitsemme päättäjiltä Suomen kokoisia tekoja ja liikettä eteenpäin!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työ, verotus, Viron malli, työperäinen maahanmuutto

Ennen työläinen, nyt yritysläinen

Perjantai 5.9.2014 - Janne Tienpää

Ihminen on aina tehnyt työtä. Nyt työelämä on jälleen kerran murroksessa. Perinteisen liukuhihna–kellokortti-työläisen suku surkastuu. Sata vuotta työtä ja toimeentuloa antanut palkkatyön malli paikallisen patruunan suojeluksessa on eilispäivää.

Viime vuosisadalla palkkatyö oli suorittamista työpaikalla: työpäivä alkoi ja loppui sovitun mukaisesti. Työtä työnantajan puolesta vapaa-ajalla ei tehty. Miksi olisikaan, ajateltiin ajan tavan mukaan. Vaan tänään on toisin.

Elämänkestoisista työsuhteista tulee poikkeuksia. Uutta on palkkatyön ja yrittäjyyden lähentyminen: työläisestä on tullut yritysläinen, joka vaikuttaa itse työpaikkansa menestykseen niin verkostojensa kautta, aktiivisena virtuaalivaikuttajana (Facebook, LinkedIn) kuin omaa osaamispääomaansa kehittämällä elinikäisen oppimisen kautta.

Yrityskuva muokkautuu yrityksessä työskentelevien toiminnan kautta: on siirrytty – tai paremminkin palattu – B2B- ja B2C-ajattelusta ihmiskeskeiseen Human-to-Human -tapaan (H2H) toimia.

Muutos tulee tekemällä asioita toisin. Tätä varten työn tekemisen malleja on joustavoitettava. Sitouttamiseen on luotava vaihtoehtoja, jotka sopivat kaikille osapuolille.

Yritysläiselle voitaisiin tarjota jo nyt hyvin toimivan työterveyshuollon laajentamista oman perheen jäsenille. Vastaavasti yrityksille näin syntyvää lisäkustannusta kompensoitaisiin lakisääteistä sairausvakuutusmaksua alentamalla.

Yritysläiselle lisäkoulutus kasvattaa osaamispääomaa. Se on hyvä syy kouluttaa ja sitouttaa henkilöt yritykseen.

Sosiaalisessa mediassa kiertää asiaa kuvaava keskustelu, jossa yrityksen talousjohtaja kysyy: ”Mitä jos panostamme henkilökuntaamme kouluttamalla heitä lisää ja sitten he jättävät meidät?” Samaisen yrityksen toimitusjohtaja vastaa kysymällä: ”Entä jos emme panosta ja kouluta henkilökuntaamme, ja he jäävätkin meille?” Osuvaa havainnointia erilaisista tavoista nähdä tulevaisuuteen.

Jatkossa vaihdetaan työpaikkaa entistä useammin. Myös alanvaihdoksista on tullut normaali osa urakehitystä. Yritysten imago korostuu, kun työnantajan työntekijävalintamallista siirrytään työntekijän työnantajavalintamalliin. Käytännössä tämä tarkoittaa uutta sitouttamisen ja sitoutumisen roolitusta työelämässä.

Häviäjiä ovat suuryritykset ”konseptivirkoineen”; voittajiksi nousevat menestystä jo maistaneet pk-sektorin mediaseksikkäät yritykset. Suomalainen hyvinvointi ei pelastu etsimällä vimmalla uusia menestystoimialoja; se pelastuu muuttamalla asenteita työn tekemiseen. Nyt on aika muuttua työläisistä yritysläisiksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työ, yritysläinen, työelämä

Sairauslomaan ei tarvita karenssipäiviä

Maanantai 8.10.2012 - Janne Tienpää

Kokoomuksen puoluevaltuuston päätös kannattaa sairausloman karenssipäivää eli tehdä ensimmäisestä sairauslomapäivästä palkaton ja alentaa myös muiden poissaolopäivien korvausta on herättänyt ihmetystä työntekijäpuolella. Itse en kannata tätä muutosta.

Karenssipäivän puoltajat viittaavat Ruotsin malliin, jossa vastaavanlainen järjestelmä on ollut käytössä jo vuodesta 1993. Tutkimukset muutoksen hyödyistä ovat kuitenkin ristiriitaisia. Osa tutkimuksista löytää syy-yhteyden karenssipäivän käyttöönotosta ja sairauspoissaolojen vähentymisestä, osa taas kritisoi sairaana työssä olemista. On selvää, että sairaana ei pidä mennä töihin. Toisaalta perusteettomia (= lusmuilua) poissaolojakaan ei voi hyväksyä.

Oma vahva näkemykseni on, että iso enemmistö sairauslomalla olevista on aidosti sairaana. Tästä syystä pienen pinnarijoukon vuoksi ei saa antaa suuren enemmistön kärsiä. Jokaisen työpaikan – ja jokaisen työntekijän – tulee ymmärtää että jos yksi on poissa aiheettomasti, niin muut tekevät enemmän. Jos tämä käytäntö sallitaan, niin pitkässä juoksussa kaikki voivat työpaikalla huonommin.

Terve työyhteisö toimii oma-aloitteisesti ja korjaa tämänlaatuiset ’valuviat’. Parhaimmissa työpaikoissa jopa ennaltaehkäistään ongelmien syntyminen. Tähän pitää suomalaisessa työkulttuurissa pyrkiäkin. Huoltosuhteen heikentyminen eli tilanne, jossa yhä pienempi työssäkäyvien joukko kustantaa yhä suuremman ei-työssäkäyvien joukon julkissektorin kustannukset ei ole kestävä. Suomi tarvitsee terveitä työikäisiä. Työhyvinvoinnista huolehtiminen vähentää sairauspoissaoloja. Samalla se lisää työviihtyvyyttä ja parantaa yrityksen kilpailukykyä.

Työ tekijäänsä kiittää ja (taloudellisesti) terveessä yrityksessä myös työntekijöillä on hyvä olla. Työelämässä pitää siis jatkossakin panostaa terveiden hoitamiseen. Kun pidämme huolta, että ihmiset pysyvät terveinä ja viihtyvät työssään ei meillä enää ole tarvetta keskustelulle sairauspoissaoloista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sairauskarenssi, työhyvinvointi