Janne Tienpää

52-vuotias syntyperäinen turkulainen; perheenisä, FM, matkailualan ammattilainen, kotikokkaaja ja urheilumies.

Sosiaalinen media

        



Välitämmekö vai valitammeko?

Keskiviikko 6.1.2016 - Janne Tienpää

Meidän Suomella on ongelma. Se ei toimi. Kestävästi. Kansantalous yskii ja yhteiskunnallinen vastakkainasettelu kasvaa. Ääriliikkeet eri laidoilta ovat äänekkyydellään vallanneet some-keskustelukulttuurimme ytimen ja suuri enemmistö on jätetty marginaaliin.

Meillä on hyvä maa, mutta se ei pysy hyvänä ilman tekoja. Muutos vaatii rohkeutta ja vastuunkantoa; sitä soisi löytyvän kaikilta - niin Kesärannan kartanon isännältä kuin mummonmökeistäkin.

Kyllä suomalainen osaa keskustella ja kommentoida. Nyky-Suomessa aktiivit ovat muuttuneet 'minä välitän' -kansalaisista 'minä valitan' -kansalaisiksi. Meitä on moneksi: tapainturmelluksen tyrmistyttämiä kukkahattutätejä, mollitunnelmaisia mielensäpahoittajia, angstiseen arvomaailmaansa sykeröityneitä some-sähikäisiä jne.

Kaikki kaatuu ja kurjistuu kurmottavat valituksen saarnamiehet (ja -naiset). Valistuksen ajasta on siirrytty valituksen aikaan. Entistä brittipääministeriä mukaellen 'koskaan eivät niin monet ole valittaneet niin paljosta niin usein kuin suomalaiset tänään’Ennen riitti kun nuristiin säästä - nyt vatuloidaan, kurmotetaan ja hyperventiloidaan asiasta kuin asiasta.

Suomen talous on retuperällä, mutta sosiaalietuja ei saa leikata, työajan pidennystä ei sallita eikä palkkoihinkaan saa koskea, verokorotuksia ei hyväksytä eikä yhteisvaluutta euroa voi devalvoida. Tätä mantraa olemme kuulleet jo pitkään. Työtäkään ei kannata ottaa vastaan kannustinloukkojen vuoksi. Voiko Suomi pärjätä näin? Ei voi.

Suomalaisista 80% hyväksyy hallituksen suunnitelmat päivähoito-oikeuden rajoittamisesta (HS gallup 21.6.) ja 76% työaikapankkien laajemman käytön (YLE gallup 19.8.). Kansalaisilta löytyy siis ymmärrystä muutoksiin. Työaikapankkijärjestelmää tarkemmin määrittelevä lainsäädäntötyö tuntuu kuitenkin jumiutuneen jo lähtökuoppiinsa. Taas tarvitaan rohkeutta päätöksiin. Tarvitsemme myös investointeja tulevaisuuteen kuten Jäämeren rata ja ns. Tunnin juna -hankkeet.

Muutosvastarintalaiset on saatava ruotuun. Nyt on kansakunnan päättäjien näytönpaikka: välitämmekö vai valitammeko? Vatuloinnin jatkuessa maksatamme niin eläkeläisillä kuin tulevillakin sukupolvilla yhä huonovointisemman hyvinvointiyhteiskunnan kustannukset. Kauanko meillä on vielä varaa odottaa oikeita päätöksiä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansantalous, Päivähoito-oikeus, Työaikapankki

Turun valinta: velanlisäys tai väenvähennys?

Perjantai 28.2.2014

Julkisen talouden yhtälö ei toimi. Kulutamme enemmän kuin tienaamme. Tästä seuraa, että nykymalli vaatii lisää rahaa. Jatkuvasti. Talouden kasvuvuosina lisärahoitus onnistui kohtalaisen kivuttomasti, mutta nyt talous yskii useatta vuotta ja kansakunnan velkataakka jatkaa kasvuaan. Valtiotasolla ongelma on jo tiedostettu ja kerättyjen veromäärien palautusta valtionosuuksina kunnille pienennetään. Pitää tulla siis toimeen vähemmällä.

Turulle valtionosuuksien pienennys tarkoittaa 9 miljoonan menetyksiä vuosittain. Tahtotilaa taittaa kurjistuva kuntasektorin syöksykierre kuitenkin on. Puolueiden Turku-sopimuksen tavoitteena on tasapainottaa talous vuoteen 2016 mennessä. Tämä vaatii, laskutavasta riippuen, kymmenien miljoonien euron säästöjä tai tulonlisäyksiä. Kunnallisveron 0,75 prosenttiyksikön korotuksesta 19,5:een 2014 tehtiin jo päätös. Näillä lisätuloilla (n. 21 MEUR) katetaan tämän vuoden alijäämä. Kokoomukselle veronkorotus oli vaikea ja vastenmielinen päätös, vaikka onnistuimmekin pitämään korotuksen alle prosenttiyksikössä - turuilla ja toreilla kun löytyi puhujia jopa kaksi kertaa suuremmallekin veronkorotukselle.  Lopputulemana saatu lisätulo on syöty jo tänä vuonna ja turkulaisten palkansaajien ostovoimaa heikennetty. Eli uusia säästölistoja työstetään taas vimmaisesti kaikkialla.

Turun päättäjillä onkin aito vastuunkannon paikka. Veronkorotukset on nyt tehty ja on rakenneuudistusten vuoro. Kaupunkiorganisaatiossa työskentelee 11.000 henkilöä. Hyvistä aikeista huolimatta sen kokoa ei ole onnistuttu pienentämään. Toki viime vaalikauden yhtiöittämiset vähensivät väkeä, mutta konsernitasolla sama väki pysyi edelleen ’kaupungilla’. Hyvää tarkoittavien puheiden sijaan on nyt tehtävä päätöksiä, jotka ovat huonoja monille. Tiekartta uudistusten aikaansaamiseksi ja talouden tasapainottamiseksi edellyttää henkilöstövähennyksiä kaikilla sektoreilla. Nämä päätökset ovat yhtä ikäviä kuin tarpeellisiakin. Turun tulee olla vetovoimainen paikka asua ja elää, opiskella ja yrittää jatkossakin. Ylisuuri kuntahallinto on kallis este tälle. Turun Kokoomus tukee elinvoimaisen Turun kehittämistä ja on valmis kantamaan vastuunsa. Toivottavasti tätä tekemisen tahtoa, puhumisen sijaan, löytyy muiltakin. Muuten joutuvat turkulaiset taas maksamaan vastuuttomien poliitikkojen ääntenkalastuksen seuraukset.

Turun talouden ankeista ajoista ei kannata naapurikuntienkaan tuntea iloa. Päinvastoin. Talouden ilmapuntari povaa vieläkin surkeampia kelejä kehyskuntien puolelle. Joka kunnalla on omat erityisongelmansa, mutta yhteisiäkin löytyy: muuttovoitto on kääntymässä muuttotappioksi, nousuvuosien investointivelkaa maksetaan vielä pitkään, julkishallinnon lisääntyvät velvoitteet eivät mahdollista nyt pienten hallinto-tasojen vähentämistä vaan päinvastoin, heikentyvä väestöllinen huoltosuhde lisää korkeita sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia jne. Jos Aurajoen rannoille ennustetaankin lisääntyvää pilvisyyttä on kehyskuntiin luvassa vain myrskyvaroituksia.

Turku toimii seutukuntansa veturina ja sen kehityksen suunta heijastuu laajalle. Tosiasioita tarkastellen naapurikuntien äänekkäät sanavalinnat Turkuun liittymisen 'maailmanlopun meiningistä' näyttäytyvät oudossa valossa. Totta kai Turun pitää uudistua ja muuttaa rakenteitaan - ja paljon pitääkin! Mutta ei turkulaisilla ole halukkuutta ottaa naapurikuntien epäonnistumisia maksettavakseen. Eikä tämä ole edes uusi asia. Jo 1939 alueliitoksessa Turkuun 'pakkoliitettiin', Turun haluttomuudesta huolimatta, Kaarinan Nummenmäen taajama, koska talousvaikeudet olisivat muuten kaataneet naapurikuntamme. Tätä seutukunnan pelastajan roolia tyrkytetään taas Turulle, mutta haluammeko ottaa sen vastaan?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turku, talous, kuntaliitokset

Lainvastaista

Torstai 10.1.2013 - Janne Tienpää

Minua on jymäytetty. Ennen uskoin normikäyttäytymiseni olevan sallittujen normien mukaista. Olen katsonut satoja lottoarvontoja televisiosta. Kaupasta kannan kassikaupalla maitoa lapsilleni. Tv-luvan ja markettien ostokset olen aina maksanut kuuliaisesti. Itsenäisyyspäivänä viritän näköradioni Edwin Laineen Tuntemattoman taajuudelle. Onko minua kuitenkin harhautettu? Olenko ymmärtänyt kansalaisvelvoitteeni oikein?

Onneksi Suomi on lainkuuliaisten virkamiesten maa. Nämä 'uskonpuhdistuksen' ristiretkeläiset valistavat kansalaisiaan puutteista. Mekun (mediakasvatus-ja kuvaohjelmakeskus) mukaan on kuvaohjelmalain hengen vastaista esittää Tuntematonta sotilasta ennen kello viittä. Kilpailuviraston mukaan on epäreilua myydä suomalaista maitoa halvalla. Ja rahoittamaani YLEäkin epäillään; onko lottoarvonnan esittäminen julkisella kanavalla sittenkään sallittua.

Pajatson tyhjensi kuitenkin lainkuuliainen hallitus kertomalla, että STX Finlandille rahan lainaaminen on lainvastaista. Miksi? Valtio ei voi tukea tappiollista yritystoimintaa, nyökyteltiin yksimielisessä hallitusrintamassa. Samalla tuli välillisesti oikaistua julkisuuteen päässeitä vääriä väittämiä: Finavian kaikki lentokentät ovatkin kannattavia, Kemijärven liimapuutehtaalle annetut miljoonat menivät taatulle tuloksentekijälle, Talvivaaran tuki oli riskitön sijoitus tulevaisuuteen...


Keskustelu STX:n telakoista on ollut kaksijakoista. Ne, jotka tietävät eivät puhu ja päinvastoin. Lainkuuliainen valtakoneisto ei saa perustella miksi iso risteilijätilaus hävittiin Ranskaan. Merkillistä vai esimerkillistä?

Tietäjän roolin kupletissa on ominut stadilainen tabloidi-aviisi, johon tämän kokoluokan asioita on väliin ollut vaikea mahduttaa. Harmi vain, että isot otsikot ovat vieneet tilan 'pieniltä' totuuksilta. Telakkateollisuus ei ole paperiteollisuuden tapaan saattohoidon tarpeessa. Toisin kuin selluloosatuotteilla niin risteilyalusten tilaukset kasvavat maailmalla. Nyt vain Varsinaisessa-Suomessa tämän tärkeys ymmärretään. Ja Ranskassa.

Osaamme siis yhteiskuntana toimia lainmukaisesti. Mutta onko meillä varaa siihen? Menetämme työpaikkoja ja maksamme samoista tuotteista enemmän. Lakeja on noudatettava. Huonot lait pitää kuitenkin muuttaa. Se on meidän oikeutemme ja valittujen edustajiemme velvollisuus. Nyt näitä muutoksia tarvitaan. Vai joudummeko toimimaan lainvastaisesti?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: STX, talouspolitiikka, meriteollisuus